Asut ja esineet itseohjautuvuuden tukena

Elokuun ensimmäisellä viikolla kokoonnuimme jälleen Kvartetto teoksen valmistamisen pariin. Harjoittelimme Keski-Pohjanmaan kansanopistolla viisi tuntia päivässä 1.-5.8.2018. Tässä jaksossa keskityimme pääasiassa objektien kanssa työskentelyyn sekä omien toivebiisien ja musiikin mukaan liikkumiseen. Jatkoimme kesäkuussa aloittamiemme harjoitusten parissa kehon osia ja kerroksia tunnustellen sekä lämmittelimme kehityksellisten liikemallien; työnnön, vedon, kurotuksen ja kiertymisen kautta. Oman kehon haltuunotossa ja totuttujen liikemallien laajentamisessa uusia mahdollisuuksia kohti, kehityksellinen liike toimii mainiosti tukien yhteyksien löytymistä eri kehosysteemien ja liikeketjujen välille sekä edistäen ergonomisia ja kokonaisvaltaisia tapoja liikkua ja olla.Teimme myös liikeharjoitusta, jonka tehtävänä oli maalata tilaa kehonosilla (roiskia, kaartaa, painaa, maalata koko tila tai yksityiskohtia tilassa). Tilassa laajasti liikkuminen on usealle ihmiselle haaste, joka on syntynyt elämän varrella omaa olemista rajottaneiden asenteiden kautta, joita ympäristöstä aistimme.

Näiden liikeharjoitusten ohella lähdimme kokeilemaan koreografisia rakenteita pidempinä kaarina. Meidän täytyy rakentaa koreografia hyvissä ajoin, jotta saamme paljon toistoja ennen esitystä. Jokaisen jakson lopulla pidämme avoimen harjoituksen perheen jäsenille, jotta saamme kokemuksia myös materiaalimme esittämisestä. Tällä kertaa 55 minuutin koreografinen hahmotelma kutistui avoimessa harjoituksessa puoleen tuntiin. Jollekin esiintymisjännitys aiheutti vaikeuden muistaa sovittuja tehtäviä lainkaan. Pitkän kaaren muistaminen ja kantaminen esiintyjänä sekä liiketehtävästä toiseen liukuminen on haastavaa. Se vaatii keskittymistä ja itseohjautuvaa aloitteellisuutta. Mm. tässä mielessä projektilla on toiminnallisesti terapeuttinen luonne. Osallistujien havaintokyky sekä valmius oma-aloitteisuuteen ja itseohjautuvuuteen vaihtelee. Ensi jaksossa lähdemme kokeilemaan kuinka saada jokaiselle tarpeeksi selkeä struktuuri, jossa liikkua ja toimia. Tässä vaiheessa mietin esimerkiksi kuulokkeiden kautta koko esityksen ajan kuuluvaa ohjeistusta ja äänimaailmaa, joka suuntaisi huomion esityksen maailmaan henkilölle, joka kaipaa voimakkaammin tukea/suuntaa toiminnalleen. Tulemme luultavasti käyttämään kuulokkeita muutenkin osassa esitystä omien kappalevalintojen kanssa. Katsojalle salaisuutena pysyvä musiikki kuulokkeissa, avaa mielenkiintoisella tavalla liikkeen ja musiikin suhdetta; rytmiä ja nyansseja kehossa.

Tässä jaksossa syntyvä teos alkoi hahmottua yksinkertaisuudessaan yhdessä ja yksin liikkumisen vaihteluna. Ikään kuin kollektiivisen ruumiin ja henkilökohtaisen ruumiin välissä tapahtuvana liikkeenä. Koreografina yritän pysyä avoimena esiintyjien kokemusmaailmalle ja kiinnostukselle, myös aiheille, joita kahvipöytäkeskusteluissa nousee esiin. Ajankohtaiset aiheet hakeutuvat lopulta myös näyttämölle, kun harjoituksissa on tilaa ja aikaa ”vapaalle flow:lle”. Oma koreografinen ilmaisuni pyrkii jättämään avoimuutta esityksessä läsnäolevien aiheiden tai sävyjen ympärille. Tasapaino merkitysten ymmärtämisen ja katsojan sekä esiintyjän vapaiden aistihavaintojen välillä hakee vielä muotoaan tässä prosessissa.

Myös pukusuunnittelu alkoi tulla osaksi työskentelyämme luontevasti, sillä esiintyjät hakeutuivat opistolla harjoitustilan takana olevaan pukuvarastoon ja pukeutuivat lähes joka päivä eri asuun, jossa tanssivat. Asuissa miehiä kiinnostivat mekot ja erityisesti toiselle heistä asut alkoivat luontevasti tuoda esiin erilaisia hahmoja. Vaikka emme tässä esityksessä etsi hahmoja, niiden olemassa olo tanssijoista lähtevänä asiana voi vapaasti olla osa prosessiamme. Pukeutuminen vapauttaa kokeilemaan itsessä eläviä monenlaisia puolia.

Varastosta näyttämölle kantautui myös mallinuken torso, jonka kanssa yksi tanssijoista esitti kosketusta sisältävän kohtauksen osana tämän hetkistä esitysrakennetta. Rakkauden kaipuu ja seksuaalisuus ovat voimakkaasti läsnä keskusteluissa ja tansseissa joita toisille esitetään. Tuntuu lähes välttämättömältä, että rakkaus eri muodoissaan (kuten yhdessä olona, kosketuksena, hyväksyvänä toisen katsomisena ja romanttisena kaipuuna) on läsnä esityksen esiin tuomissa liiketapahtumissa ja vuorovaikutuksessa esiintyjien välillä.

Kokeilimme liikkua esineiden kanssa myös materiaalisista lähtökohdista. Valikoin opistolta löytyneistä esineistä kepin, vanteen, keittiöjakkaran, narun ja muovipusseja, joiden kanssa liikuimme vapaasti. Kokeilimme kuinka esine asettuisi kehomme jatkoksi, ikään kuin uudeksi raajaksi ja toisaalta kuinka esineen kanssa voi liikkua tilassa. Tulevaisuudessa jatkamme esineiden kanssa liikkumista niiden painon/keveyden ja tunnun kanssa. Jos esineet tulevat osaksi esitystä, ratkottavaksi jää logiikka millä tietyt esineet valikoituvat mukaan. Onko mukaan valikoitumisen peruste esimerkiksi funktionaalinen, merkitykseen liittyvä vai materiaalinen tuntu? Tavallaan kiinnostavilta tuntuivat merkityksessään arkeen ja kotiympäristöön liittyvät esineet, oma koti kun on jokaisen esiintyjän elämässä joskus ajankohtainen aihe, ei yksinkertainen eikä aikuistumista seuraava automaatio, vaan monenlaisia ristiriitaisiakin tunteita herättävä asia koko perheessä. Erilaisten esineiden mukana olo esityksessä tuo esiin olemisen suhteisuutta ja on tanssijoiden tilanteeseen kiinnittymistä sekä keskittymistä edes auttava tekijä. Konkreettinen kosketus ja vuorovaikutus esineen kanssa auttaa liikkeessä olemista, jos oma keho yksinään tilassa aiheuttaa epävarmuutta.

Kaiken kaikkiaan tekemisemme edistyi tällä jaksolla valtavasti. Yhteistyö ja sanaton yhdessä liikkuminen asettuivat tällä viikolla mukavasti aloilleen. Seuraava vaihe on työstää koreografista ajatusta siitä mitä oikeastaan olemme tekemässä, tehdä valintoja ja rajauksia sekä yksinkertaistaa ja selkeyttää liiketehtäviä ja kohtausten välisiä liukumia.

Helsingissä 24.8.2018

Kati Raatikainen

Kvartetto teoksen koollekutsuja ja koreografi